Antzu.net blogi

Aamu on jälleen kuin postikortissa, kuuman kostea ja aurinkoinen. Käymme nopeasti aamupalalla alakerran aamiaishuoneessa ja suuntisimme hakemaan viime hetken matkamuistomyymälää Orlandon keskustasta. Kauppa löytyi näppärästi ja ostimme sieltä itsellemme tähtilippupyyhkeet ja aidot Floridalaiset rekisterikilvet sekä postikortit Suomeen lähetettäväksi.

Hotellissa kirjoittelimme kiireisesti postikortit ja tarkastimme kaiken olevan pakattuna sekä edessä oli enää hotellista uloskirjautuminen, joka kävi todella näppärästi hotellin vastaanottovirkailijan sanoen kaiken olevan ok ja maksettu. Toivotteli vielä hyvää päivän jatkoa ja risteilyä. Olimmehan varanneet+maksaneet hotelliyöpymiset jo Suomessa Ebookersin kautta.  Autolle päästyämme huomasimme, että meillä oli laukkujen kanssa ongelmia. Isot matkalaukut eivät mahtuneet pieneen tavaratilaan, jolloin jouduimme siirtämään ne takapenkeille sekä käsimatkatavaralaukut saimme onneksi mahtumaan tavaratilaan. Auto lastattuna täyteen, siirryimme valtatielle kohti Cape Canaveralia ja ajoaikaa kertyi noin tunti.

Auton palautus tapahtui helposti Cape Canaveralissa Budgetin autovuokraamolla ja sieltä saimme yhteiskuljetuksen Port Canaveralin Cruise Porttiin. Laivan massiivisuus näkyi horisontissa ja lähes laivan vieressä seistessä, oli se aivan mielettömän massiivinen. Jätimme isot laukut satamaan saavuttuamme terminaalihenkilökunnalle, jolloin ne kulkevat turvatarkastusten kautta hytteihin toimitettavaksi muutaman tunnin sisään laivan lähdöstä. Sataman turvatarkastuksiin kuuluivat normaalit läpivalaisut ja metallinpaljastimet. Matkadokumentteina meillä piti olla esillä laivayhtiön varausvahvistus, lähtöselvistyspassit (jotka täytetty/tulostettu etukäteen kotona) ja matkapassit.

Päästyämme turvatarkastuksista, suuntisimme kohti lähtöselvityksiä. Lähtöselvityksessä meidän luottokortit liitettiin laivan maksujärjestelmään, terveystietomme kirjattiin ylös (kyseltiin, onko ollut esim. flunssaa/yskää tms.). Lopuksi saimme SeaPass-kortit ja siirryimme eteenpäin pisteelle, jossa meidät valokuvattiin ja hetkeä myöhemmin seisoimmekin jo odottamassa hytteihin pääsyä. SeaPass-korttimme ovat koko matkan ajan laivan oma maksukortti, henkilökortti, hyttikortti ja kortista näimme myös pelastautumisasemamme sekä ruokailuajan ja paikan. Laivayhtiö ilmoitti hyttien olevan käytettävissä klo 13 eteenpäin siivouksista johtuen.

Hytissä meitä odotti valmiina suklaakuorutteisia mansikoita ja pullo kuohuvaa, jotka kuuluivat poikaystäväni ostamaan Grand Romance-pakettiin. Juhlistimme matkamme alkua alkukilistelyillä ja herkutteluilla ennen laivan käytäville siirtymistä. Kävelimme edes takaisin tätä massiivista laivaa ja ihmettelimme, mitä kaikkea siihen kelluvaan kaupunkiin oli saatu mahdutettua. Laivalla oli kaikkia koskeva turvaharjoitus, johon jokaisen oli osallistuttava ja harjoitus on lakien johdosta pidettävä jokaisella risteilyllä. Harjoituksessa soitettiin hälytysjärjestelmillä evakuointihälytys, jonka jälkeen jokaisen piti siirtyä omalle pelastusasemalleen, joka oli merkitty SeaPass-korttiin. Harjoitusta oli muutettu siten, ettei matkustajien enää tarvinnut pitää pelastusliivejä (jotka kyllä löytyivät hytin kaapista). Samaisessa tapahtumassa jaettiin lisätietoja pelastusliiveistä ja muista turvallisuuteen liittyvistä tiedoista.

Harjoituksen jälkeen siirryimme yläkannelle katselemaan laivan lähtöä satamasta ja sumutorven möreä törähdys ilmoille kertoi meidän olevan matkalla Länsi-Karibialle. Horisontissa näkyi vain vettä, pitkä hiekkaranta Port Canaveralissa ja Kennedy Space Centerin isoimman rakennuksen silhuetti. Lähdön jälkeen oli aika mennä nauttimaan huonepalvelusta tilattuamme hytin television online-järjestelmästä itsellemme kahvia ja kakkua. Huonepalvelu soitti hetken päästä varmistaen tilauksen ja kohta koputeltiinkin jo ovella tilauksen saapumisesta. Tämä on sitä luksusta, kun tämä(kään) palvelu ei kasvattanut loppulaskua näiden palveluiden sisältyessä risteilyn hintaan. Kofeiinitankkausten jälkeen otimme kylpytakit päällemme ja suuntisimme allasosastolle katsomaan sen tarjontaa. Kerkesimme ensimmäisenä päivänä kelluskelemaan porealtaassa, joka oli laivan reunan ulkopuolella. Olimme näin ollen tyhjän päällä ja lämmin tuuli puhalsi mukavasti katsellessamme maisemia. Illemmalla nautimme tervetuloa-showsta, jossa oli komediaa ja risteilyisäntämme Allan Brooks esittäytyi sekä kertoi tulevasta risteilystä ja sen ohjelmasta.

Pitkä päivä kääntyi nopeasti iltaan ja oli aika siirtyä illallisen toiseen kattaukseen 20.30 aikaan. Ruokailimme Leonardos-salissa 3. kannella ja pöydässä 299, jossa pöytäseurassamme oli nuoripari Irlannista. Illallinen tapahtui kolmikerroksisessa isossa ruokasalissa, jossa jokaisessa pöydässä riitti puhetta ja elämää. Hetken päästä alkoi se syke, jossa toiselta puolen tarjoiltiin alkuleipää ja toiselta puolen tiedusteltiin viinivalintaa. Hyppisin kuin sähköjänis penkissäni, kun en ole hetkeen ollut näin isossa paikassa syömässä. Pöytämme tarjoilusta vastasi filippiiniläinen Ronaldo ja hänen assistenttinsa Korea. Heidän yläpuolellaan oli vielä päätarjoilija, jonka tehtävänä oli vastata tiiminsä työstä ja käydä hieman seurustelemassa asiakkaiden kanssa jokaisessa pöydässä. Pienen alkusykkimisen jälkeen alkoi homma toimia ja saimme nauttia erinomaisesta ateriasta sekä Ronaldo viihdytti meitä juttelemalla ja hauskuuttamalla milloin milläkin jutulla.

Kiitimme erinomaisesta illallisesta ja vaihdoimme suunnaksi ulkokannen, jossa näimme yöllistä elosalamointia horisontissa. Ukkosmyrsky oli aivan eri luokkaa salamoinnin tiheydessä, kuin kotimaassa. Ilma oli kostean kuuma ja vain hienoinen tuuli auttoi tukalassa kuumuudessa. Hyttiin takaisin päästyämme, odotti sängyllä seuraavan päivän ohjelman sisältänyt Cruise Compass lehti. Päivästä väsyneitä tuntui hyvältä päästä suihkun kautta isoon ja pehmeään sänkyyn nukkumaan odottaen seuraavan päivän tapahtumia.

Aamu valkeni helteisen kuumassa ja aurinkoisessa Orlandossa. Ulkona paahtava aurinko nostaa hetkessä lämpötilan lähelle 30-astetta ja huoneen piti viileänä tehokas ilmastointi. Seuraavaksi oli vuorossa tutustua hotellin tarjoamaan aamiaiseen, joka koostui perus-amerikkalaiseen tapaan munakokkelista, pekonista, makkaroista ja itse paistettavista vohveleista. Juomina tarjottiin kahvia ja erilaisia mehuja. Hotellin aamiaishuone oli pienehkö ja oli siinä ja siinä, että sinne mahtui itsekkin syömään. Oman haasteensa aamiaistarvikkeiden tuonnissa pöytään toi ympärillä pyörineet ja juoksennelleet lapset.

Aamiaisen jälkeen päätimme tilata hotellilta Orlandon lentokentälle hotellin tarjoaman ilmaisen shuttle-kyydin, jotta pääsisimme vuokraamaan autoa. Aamun uutislähetykset kaikuivat hotellin aulassa kyytiä odottaessa ja päivän aiheina olivat edellispäivänä matkaan lähetetty raketti ja Ted Kennedyn hautajaiset. Pihalla huoltomiehet huolsivat pihan palmuja katkomalla lehtiä ja antamalla niihin jonkin pinnoitteen sprayna.

Lentokentälle päästyämme suuntisimme hakemaan autoa Budget-autovuokraamosta ja päädyimme 10 dollarin hintaerolla pienimmän kovakattoisen ja avokattoisen vaihtoehdon välillä avokattoiseen Mitsubishi Eclipse Spyderiin. On enempi sääntö, kuin poikkeus, että aurinkoisessa osavaltiossa avokatto on oltava alla liikkumisvälineenä. Otimme samaan pakettiin tuiki tärkeän navigaattorin, jotta emme olisi heti eksyksissä kentältä lähtiessä. Vuokraus tapahtui nopeasti ja otimme autoon vapaaehtoisina vakuutuksina vakuutukset, jotka korvaisivat kolmannen osapuolen vahingot ja pakollisena maksuna vuokraamo määritti alle 25-vuotiaan kuljettajan lisän. Palautuspaikaksi sovimme Cape Canaveralin Budget-vuokraamon, josta saisimme ilmaisen shuttle-kyydityksen Port Canaveraliin. Auto löytyi viereisestä massiivisesta parkkihallista nopeasti ja teimme vielä auton vauriotarkastukset kirjallisesti ja valokuvin, jotka auton avaimet antanut henkilö vielä vahvisti vuokrasopimukseen ihmetellen meidän omatoimisuutta vaurioiden merkitsimisen suhteen.

Suuntasimme cruisailemaan Orlandon kesäisille kaduille ja eksyimmekin hetkeksi annettuamme toisen hotellin osoitteen navigaattoriin, tämän huomasimme vasta seistessämme väärän Best Westernin pihalla. Liikenne oli erittäin sujuvaa, oikealle kääntyminen oli sallittua valojen palaessa punaisella osassa risteyksiä ja liikennemerkit olivat erittäin informatiiviset sekä selkeät. Outona asiana suomalaiselle tulivat tietullit, joissa osa oli miehittämättömiä ja osa miehitettyjä. Miehittämättömillä asemilla maksu hoidettiin heittämällä kolikot automaattiin automaatin ilmoittaman hinnan mukaan tai ajamalla sähköisen e-tullin läpi, jossa auton rekisterikilpi valokuvattiin ja laskutus tapahtuu jälkikäteen. USA:ssa kaikki vuokra-autot on varustettu sähköisellä tietullausvalmiudella, jolloin sai ajaa e-tullien läpi ja laskutus tapahtuu autoa palauttaessa sekä päivässä laskutusta tulee maksimissaan 10 dollaria. Tullin sisältävät tiet oli merkitty selkeästi liikennemerkkeihin “toll” tekstillä ja hyvissä ajoin ennen tullia oli vielä varoitukset nopeuden laskusta.

Miehitetyillä asemilla pystyi maksamaan eri tavoin tai jälleen sai ajaa e-tullin läpi. Miehitetyt asemat sijaitsivat isojen moottoriteiden varsilla ja kerran maksettuaan, ei tarvinnut pysähtyä uusilla asemilla samalla tieosuudella. Moottoritieltä ei kannattanut ajaa harhaan, koska paluusta joutui maksamaan tietullit uudelleen. Meille sattui kolme vahinkoa tietulleissa ajettuamme ensimmäisen miehittämättömän tullin läpi, koska meillä ei ollut kolikoita, toisessa tullissa ajoimme väärältä kaistalta sekä kolmannessa tullissa automaatti oli epäkunnossa, eikä hyväksynyt 25 sentin maksua. Jokaisella portilla varoitettiin, että maksamattomat ajoneuvot kuvataan ja sakkoa voi tulla noin 100 dollaria. Oikea menettely tässä tapauksessa olisi ajaa lähimmälle maksuasemalle maksamaan ohitettu tietulli.

Kävimme kääntymässä hotellilla virkistäytymässä ja seuraavana suunnimme käymään The Florida Mall -ostoskeskuksessa, joka sijaitsi hotellistamme noin 5-6 km keskustaan päin. Ostoskeskus ja sen pysäköintialueet olivat massiiviset. Ostoskeskus koostui useasta isosta ja pienestä liikkeestä, osa isoista vastasi esim. Stockmannia tai Wiklundia sisällöltään. Kävimme ostoskeskuksessa syömässä ja hain itselleni Searsin myymälästä alennuksessa olleet shortsit, joiden kanssa en enää jäisi jumiin turvatarkastusten metallinpaljastimiin. Hinnoitteluissa oudolta tuntui, että hintalapun hintaan lisättiin vielä verot päälle, jolloin esim. 15 dollarin tuote saattoi verojen jälkeen maksaa 15,89 dollaria.

Ostoskeskuksessa bongasimme ison M&M’s karkkimaailman, jossa oli vähintään neljä isoa hallillista täynnä kaikenlaista M&M’s tavaraa aina petivaatteista pieneen sälään. Erikoisuutena yhdeltä seinältä sai itse pussittaa 22 eri värivaihtoehdosta karkkeja. Aikamme pyörittyämme tässä kaupassa, päädyimme ostamaan muutamat matkamuistot tästä karkin “pyhiinvaelluskohteesta”.

Illemmalla lähdimme ajelemaan jälleen Orlandon alueelle tutkimaan, mitä sieltä voisi löytyä. Kävimme kääntymässä Titanic-museon ovella, mutta emme jaksaneet jäädä odottamaan tunniksi uuden opastetun kierroksen alkamista. Päätimme suuntia seuraavaksi katsomaan Disney World Resort -aluetta, joka kylttien perusteella oli massiivinen ja osittain ehkä hieman hankala hahmottaa, missä on esim. Disney Downtown tai muut tapahtumapaikat. Osa Disneyn alueen rakennuksista näkyi horisontissa tehtyämme kierroksen alueen kiertäneellä moottoritiellä.

Ilta pimeni nopeasti yöksi ja kilometrejä kertyi haluttuamme lähteä tutkimaan reittiä Cape Canaveraliin moottoritietä pitkin. Liikenne öisellä tiellä sujui hyvin ja tietullit maksoimme käteisellä rikottuamme seteleitä kolikoiksi hotellilla. Oman haasteensa toi alkava vesisade, jonka johdosta jouduimme pudottautumaan moottoritieltä saadaksemme katon kiinni ennen kovemman sateen alkua. Tästä virheliikkeestä me jouduimme maksamaan tietullia 25-senttiä palatessamme seuraavalta rampilta, mutta automaatti oli tällä rampilla jumissa ja jouduimme ajamaan punaista päin.

Matka Cape Canaveraliin kesti alle tunnin ja pysähdyimme paikanpäällä tankkaamaan ja syötyämme mäkkärillä, oli taas aika siirtyä takaisin hotelliin kellon oltua lähemmäs puolta yötä. Yöllistä ajoa valaisivat elosalamat taivaalla ja näimme horisontissa molempiin suuntiin mennessä Kennedy Space Centerin isoimman rakennuksen silhuetin ja valot. Hotellille päästyämme huomasi hyvin, että toisessa olkapäässä ja kasvoissa oli punotusta kokopäiväisen autolla ilman kattoa ajelun seurauksena. Upea päivä oli taas takanapäin ja oli aika siirtyä kylpemisen jälkeen nukkumaan.

Pitkä ja yli puoli vuotta kestänyt matkan odotus oli tullut siihen vaiheeseen, että oli aika nostaa laukut kullan kanssa autoon kesäisessä aamuyössä ja lähteä ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan kenttää aamu viideltä. Auton sai helposti 11 päivän ajaksi parkkiin Lentoparkkiin, jonka kustannukset olivat noin 50 euroa sisältäen kuljetuksen kentälle ja paluupäivänä kuljetuksen takaisin parkkiin.

Lennot olimme varanneet Travellinkin kautta, mutta yrityksen toiminnassa oli aika paljon hämminkiä vuorojen peruunnuttua ja muututtua muutamia viikkoja ennen matkaa sekä Travellink ei lähettänyt meille uusia sähköisiä lippuja. Jouduimme itse olemaan aktiivisesti yhteydessä matkatoimistoon huomattuamme lentojen peruuntumisen, koska he eivät meitä olleet asiasta informoineet. Monen mutkan kautta saimme kuitenkin lennot vahvistettua uudelle reitille, mutta jäimme silti ilman uusia e-lippuja. Lennot maksoivat noin 1000 euroa kahdelta matkustajalta.

Finnairin lento kohti Kööpenhaminaa lähti aamu kymmeneltä ja sieltä vaihdoimme Deltan lentoihin välille Kööpenhamina-Atlanta-Orlando. Yhteensä matkustamista alkulennosta odotuksineen aina perille asti tuli tällä välillä noin 15 tuntia.

Ennen Atlantan lennolle pääsyä meidät ohjattiin turvatarkastuksen läpi Kööpenhaminassa Deltan tiskillä ja meidän passit luettiin tietojärjestelmään APIS-lomakkeiden (Advance Passenger Information System) lisäksi. Ennen matkaa olimme hakeneet ESTA-lupaa hyvissä ajoin, jotta voimme saapua maahan USA:han kuljettavalla koneella.  Palvelut koneessa matkalla Atlantaan olivat aivan eri luokkaa kuin esim. Finnairin lennoilla. Asiakaspalvelu oli reipasta, iloista ja asiakas tunsi olonsa tärkeäksi. Lennolla nautimme välipalan ja täyttävän lounaan sekä tuli nukuttua valmistautuessa siihen, että aikavyöhykkeissä mennään -7 tuntia taaksepäin.

Lennolla jokaisella matkustajalla oli oma kosketusnäytöllinen viihdejärjestelmä, jonka kautta pystyi mm. katsomaan elokuvia, kuuntelemaan musiikkia tai katsomaan lentotietoja. Viihdejärjestelmä tuli tarpeeseen lentoajan oltua 10 tuntia ja siinä ajassa aika olisi ilman viihdettä tullut pitkäksi. Olin ottanut myös iPodin mukaan, jotta pystyin kuuntelemaan omia suosikkikappaleita. Pitkällä lennolla lentoyhtiö antoi myös lainaan viltin ja tyynyn jokaiselle matkustajalle.

Atlantan kentällä kävimme läpi maahantuloviranomaisten turvatarkastukset, joihin kuuluivat lennolla saatujen lomakkeiden palautukset (mitä olet tuomassa maahan ja väliaikainen oleskelulupa visa waiver), sormenjälkien antamiset sähköisesti ja saimme passeihin Homeland Securityn leimat. Väliaikaista oleskelulupaa ei missään tapauksessa saanut hukata, koska se voisi myöhemmin haitata pääsyä maahan. Nämä toimenpiteet kävivät helposti, koska tarkastukset tehtiin yhdessä “käytävässä”, josta ei päässyt harhailemaan muualle. Yhtenä vaiheena jouduimme myös hakemaan omat matkatavarat hihnoilta ja siirtämään ne uudelle lennolle ennen turvatarkastuksia uudelleen läpivalaistavaksi. Lopuksi oli vuorossa käsimatkatavaroiden tarkastukset ja metallinpaljastimet.

Omalla kohdalla turvatarkastuksessa jumiuduin metallinpaljastuksessa päälläni olleiden paljon metallisia yksityiskohtia sisältäneiden housujen johdosta. Hälytyksen aiheuttaneet matkustajat ohjattiin odottamaan puoliavonaiseen lasikoppiin, että toinen turvatarkastaja ottaa yksi kerrallaan asiakkaan tarkastettavaksi hieman etäämmälle. Turvatarkastaja päivitteli housujani, ettei ole koskaan nähnyt mitään vastaavia ja pitkällisen tarkastuksen jälkeen pääsin taas jatkamaan matkaani. En voinut näyttää sitä huvittuneisuutta siitä, kun tarkastajat pähkäilivät kehonrakenteeni ja hiusteni perusteella, olinko mies vai nainen. He joutuivat tarkastamaan ja kysymään asian vielä minulta, että olin varmasti mies.

Atlantan kenttä on todella iso kokonaisuus ja jaoteltu eri osiin A:sta E:hen (lisäksi oli vielä T-terminaali), joissa oli noin 35 lähtöporttia kussakin. Eri osien välillä kuljettiin näppärästi maanalla kulkevilla automaattisilla junilla. Junat oli varustettu sekä näytöin että puheella kertomaan matkustajille tämän hetkisen ja tulevan lähtöterminaalin (concourse) tiedon. Junalla siirryimme oikealle terminaalille odottelemaan seuraavaa vuoroa kohti Orlandoa pitkiä käytäviä pitkin. Ilma ulkona oli mitä upein ja aurinko paistoi täydeltä terältä sekä kaksi suomalaista matkaajaa eivät osanneet odottaakaan, mitä ikkunoiden toisella puolella odottaa, eli kuuman kostea keli.

Orlandon vuoron lentokone ei ollut varustukseltaan mitenkään ihmeellinen, vaan kone vastasi normaalia lyhyiden matkojen reittikonetta ilman ylimääräisiä mukavuuksia. Lennoilla silmiin pisti, että amerikkalaiset ovat paljon löyhemmin kieltoihin suhtautuvia. Vaikka turvavyövalo paloi tai elektroniset laitteet eivät olleet sallittuja alhaisen lentokorkeuden takia, saattoivat he silti lähteä käymään vessassa tai käyttivät elektronisia laitteitaan. Suomessa lentoemot olisivat heti pyytäneet takaisin istumaan ja huomauttaneet laitteiden käyttökiellosta. Turvallisuusvideo sen sijaan oli erittäin hyvin mukaansa tempaava unohtamatta pientä huumorin pilkahdusta.

Lentomme saapui Orlandoon ilta kahdeksan aikoihin ja tilasimme ilmaisen kyydin Best Western Airport Inn -hotelliin lentokentällä olleiden ilmaispuhelimien kautta. Kyydin luvattiin tulevan hetken päästä ja meitä pyydettiin siirtymään ulkona olleille pysäkeille odottamaan. Siirryttyämme ulos pimenevään iltaan, oli ulkona vähintään +30 astetta lämmintä ja vähintään 80% -ilmankosteus, joka tuntui todella oudolta tottumattomalle. Siinä kyytiä odotellessa kerkesi selkää pitkin juoksemaan yksi jos toinenkin hikipisara odotettuamme kyytiä lähes tunnin. Soitimme puolen tunnin odotuksen jälkeen uudelleen hotellille ja tiedustelimme kyydin tilaa, he ilmoittivat kyydin olevan tulossa, mutta ruuhkautunut. Palasimme ihanan viileästä terminaalirakennuksesta takaisin pihalle hikoilemaan.

Päästyämme hotellille, oli hotelli päättänyt päivittää huonevarauksemme sviitti-luokkaan pahoitteluna pitkästä odotuksesta. Huone oli todella iso ja tilava sekä erikoisuutena jokaisessa huoneessa oli myös ilmaiseksi tietokone käytettävissä. Kylpyhuoneessa oman kivan plussansa toi kylpyamme ja huone oli varustettu omalla tehokkaalla ilmastointikoneella. Nälkäisinä ja nuutuneina päätimme kokeilla USA:n sähköisiä ihmeitä ja tilasimme pizzan juomineen Pizza Hutin verkkopalvelusta sekä toimitus vei noin tunnin maksaen noin 20 dollaria.

Ensimmäisestä päivästä nuutuneina kävimme vain kääntymässä suihkussa ja suuntasimme nauttimaan ihanan isosta ja pehmeästä sängystä. Olimme vihdoinkin maassa, josta oli vain niin monta vuotta haaveillut, että pääsisi sinne katsomaan elämää ja menoa.

Viime kirjoituksesta on hieman vierähtänyt aikaa mutta olen nyt muuttanut uuteen asuntoon, joka on 21,5 neliön sijasta 18 neliön kokoinen. Muutto tapahtui tehokkaasti isojen laatikoiden ja ystävien suhteen, kiitos siitä kuuluu heille ehdottomasti ja isän työpaikka sponsoroi kasan näppäriä laatikoita. Tuntui haikealta viimeisen kerran sulkea kolmen vuoden jälkeen vanhan asunnon ovi ja siirtyä sieltä 11 kerroksen korkeudesta “vain” kolmanteen kerrokseen. Muutto toteutettiin vasta Ruisrockin jälkeen oltuani siellä tekemässä taas Kesäkumi-kampanjaa.

Suurin ongelma muutossa tuli, että nyt jouduin pelailemaan hieman Tetristä siirtäessäni tavaroita kaappeihin ja hyllyihin, koska uudessa asunnossani ei ole enää vaatehuonetta. Plussaa annan siitä, että nyt itselläni on oma keittiönurkkaus ja voin valmistaa ruokaa aivan omassa rauhassa sekä tiskejä ei tarvitse heti tiskata alta pois. Alkuun asunto oli hieman vieras ja outo, mutta nyt siitä on oppinut tykkäämään ja varsinkin saatuani suurimman osan muuttolaatikoista pois pyörimästä nurkista.

Kesä on mennyt aika pitkälle kaikesta huolimatta lääninhallituksessa istuskellessa ja firmaa pyörittäessä. Tuntuu kuitenkin, että aika on mennyt todella kovaa vauhtia, kun eletään jo heinäkuun puoliväliä. Kesässä suorastaan rakastaa, kun voi ajella kauniina päivinä skootterilla ja nauttia luonnon tuoksuista sekä siitä kiirettömästä etenemisestä. Ainoastaan pyöräilijät ja jalankulkijat (sekä toisinaan autoilijat) tuovat omat haasteensa liikkuessa liikenteessä.

Firmalla on mennyt mielestäni taas kovaa vauhtia eteenpäin ja taas hihassa muutama kikka, joita aloitan toteuttamaan tässä lähipäivinä. Tämä vaatii hieman vielä suunnittelua ja papereiden täyttelyjä, mutta ehkä se taas aukasee uusia markkinointivaltteja itselleni.

Viime päivinä tosin on tuntunut taas todella syksyisellä sateiden ja viileyden vuoksi. Onneksi kuitenkin on ollut aurinkoisia ja todella lämpöisiäkin päiviä kaikesta tästä huolimatta ja on voinut nauttia niistä ulkona. Oudolta tuntuu taas, kun yöt alkavat olemaan viileitä ja pimeitä.

Mutta tällaista nopeaa päivitystä yön pimeinä tunteina sohvalta ostos-tv:n aivopestessä taustalla.

Upea Helsinki Pride viikonloppu takana ja jälleen tietää, että tapahtuma kerää vuosi vuodelta enempi kansaa kulkueeseen. Tänä vuonna kulkueessa oli noin 4000 osallistujaa ja jono kasvoi kilometrin pituiseksi. Koko kulkueen ajan aurinko helli helteisesti ja musiikki pauhasi kulkueen kuljettua pitkin Mannerheimintietä kohti puistojuhlaa. Puistojuhlassa pidettiin tervehdyksiä, musiikki soi ja kaikilla oli todella huippu fiilis.

Majoituimme Sokos Hotel Aleksanteriin, joka on lähellä kaikkia kohteita Helsingissä sekä jälleen kerran palvelu oli erinomaista. Hotelli oli saapuessamme melko hiljaisen oloinen, mutta iltaisin siellä tuntui olevan elämää. Plussaa hotellille on annettava upean tyylikkäistä huoneista ja tyylikkäästä sisäpihasta.

Viikonlopun tyylikkäimpänä lausahduksena jäi mieleen “onko noi homoja vai hevareita, siinä vasta pulma”, kun kuljimme yhden baarin ohi kolmistaan käsikkäin kahden muun kaverin seurassa. Ja kiitos tottakai kaikille tutuille, joihin törmäsimme taas viikonloppuna.

DTM ja Showhat

Perjantai-illan kohokohta oli siirtyä lähemmäs puolta yötä katsomaan jälleen mahtavan suosion saanutta Showhat-showta, jossa jälleen Osku Heiskanen ja Jarkko Valtee pistivät parastaan ja siinä sai nauraa vedet silmissä. Samalla oli jälleen mukava naukata juomat DTM:ssä, jossa saa olla oma itsensä kullan kanssa. Inhoan käydä ns. “normaaleissa” baareissa, koska sieltä tulee aina joku homofoobikko avautumaan miltä hänestä tuntuu nähdä kaksi miestä yhdessä. DTM:ssä on se juuri oikea henki ja meno sekä sinne kaipaa aina uudelleen.

Tukholma 9.-11.6.2009

Kävimme hakemassa rentoutusta kiireiseen arkeen ja suuntasimme heti kesäkuun alussa käymään päiväksi Tukholmaan. Risteilylle lähdimme Helsingistä ja palasimme samaan paikkaan. Matkasimme Tallink Siljan Serenadella De Luxe -luokan hytissä. Harvoin sitä saa sellaista luksusta matkustaessa, kun on näkymä promenadille, tilava hytti ja muuta pientä mukavaa, mitä ei ole muissa alemman hintaluokan hyteissä. Oman luksuksensa toi myös oma shampanja aamiainen De Luxe -luokassa matkaaville.  Joku kerta on pakko päästä kokemaan Commondore -luokan hytti.

Ilma Tukholmassa oli tihkusateinen ja vesibussin mainion oppaan mukaan aivan normaali kesäkeli. Kävimme tutustumassa Vasa laivaan museossa ja täytyy sanoa, että harvoin on nähnyt niin massiivista ihmisen aikoinaan käsin tekemää teosta, kuin se laiva oli. Loppupäivän kiertelimme keskustassa kaupoissa sadetta pitämässä ja samaan aikaan oli koulujen päätöspäivä, jolloin kaduilla mentiin rekoin ja traktorein penkkariajeluja. Jos ei olisi satanut, olisimme voineet geokätköillä.

Lopuksi hypättiin yhteiseen bussikuljetukseen terminaalille ja ilta meni laivalla nauttien menosta sekä siitä yhteisestä ajasta oman pojun kanssa, jota ei aina kiireessä meinaa ehtiä.

Helteet

On vihdoinkin mukava, kun kesä on parhaimmillaan kelien suhteen ja saa nauttia helteen lämmöstä pitkän kylmän ja kolean jakson jälkeen. On voinut grillata, olla ulkona istumassa puistossa ja öisinkin on lämmin. Toivottavasti myös rusketus tarttuisi edes hieman, on niin vaalea vielä talven jäljiltä.

Antzu kuittailee taas tällä megapostauksella, mutta ehkä taas vain toviksi.