Onnea uudelle yrityksellesi! Toivottavasti ne Turun seudun ihmiset ymmärtävät, miten älyttömän edullisesti palvelujasi tarjoat! Kolme tuntia käyttiksen asentamisesta + turvapäivityksistä on bargain! Ja tuntiveloituskin on varsin kohtuullinen.

Tuollaisille palveluille alkaa varmasti pikku hiljaa olla kysyntää. Siskoni kesällä tuskaili, kun koneensa olivat jumissa, että on se kumma, kun kukaan sukulainenkaan ei osaa auttaa, vaikka pari sälliä opiaskelee alaa Otaniemessä. Sitten muutaman päivän jälkeen soitti uudestaan ja sanoi, että onpas hän ollut tyhmä: jos auto on rikki se viedään huoltoon, mikä kumma saa kuvittelemaan, että tietokoneet pitäisi saada huollettu tuttava-avulla? Oli tilannut maksullisen miehen hoitamaan hommat ja oli tulokseen tyytyväinen.

Toivottvasti kansa vähitellen ymmärtää, että osaavasta palvelusta kannattaa maksaa. Lykkyä yrityksellesi + pitkää pinnaa, että jaksat niitä eteen tulevia ennakoimattomia jumeja!

Totta, noi unet on joskus ihmeellisiä juuri siitä, miten paljon ne käsittelevät menneitä asioita vaikkapa päivän ajalta tai pidemmältä ajalta.

Täytyy joskus kokeilla tuota neuvoa.

Ajatellaan, että hyvinhän meillä täällä Suomessa on asiat… ja onkin, ainakin osa. Muiden maiden mielipidevankeja kauhistellaan, mutta yhtälailla meidän totaalikieltäytyjämme joutuvat mielipiteensä takia vangituiksi…
Muiden maiden köyhyys ja eriarvoisuus on ehkä räikeämpää, mutta Suomessa juuri vammaiset ovat ne jotka elävät koko elämänsä kansaneläkkeen varassa, istuvat kotona, kun taksimatkoja saat 9 kpl/kk kimppataksilla, joka yleensä ei tule tai löydä perille, tai sinulle ei myönnetä avustajaa, joka työntäisi sinua sohjokelillä pyörätuolissasi, kun omat käsivoimat ei riitä, tai et voi asioida lähikaupassasi, koska sinne on vain rappuset…

pointtina siis se, että valitettavan paljon on sellaista mitä ei edes tule huomanneeksi ihan tässä lähiympäristössä -kuitenkin sellaisia asioita, joihin voimme vaikuttaa. Naapurin yksinäinen mummo ilahtuu varmasti, kun hänelle tarjoaa kauppa-apua tms. Itselläni ainakin on usein sellainen olo, että toisella puolella maailmaa olevia on vaikeampi auttaa, kun ei ole varmuutta siitä, että apu todella menee perille…

On varmasti edelleen raskasta herätä todentuntuisen unen jälkeen, mutta nuo unet ovat tärkeitä! Aivot työstävät asioita unen aikana, ja ehkäpä niitä unia voisi ajatella myös äidinrakkauden varastoksi. Sellaiseksi mistä voit käydä ammentamassa halausta ja rakkautta, kun sitä eniten tarvitset

Usein jää sanomatta rakastan sinua, olet minulle tärkeä, vaikka sitä ajattelisikin ja samalla lailla toisen tietää rakastavan, vaikkei sitä niin usein kuulisikaan -ehkä noita tunnetiloja varastoituu alitajuntaamme.

Voisitko kokeilla sellaista, että herättyäsi et ajattelisikaan sitä mitä ei enää ole, vaan sen tyhjyyden tilalle ajattelisit, että ihanaa kun sain muistutuksen siitä valtavasta rakkaudesta joka välillämme on edelleen….

Kirjottelen juu tänään et miten ikävästi kävikin sen duunin suhteen, ei nimittäin tullutkaan mitään palkkasysteemien takia. Oisi pitänyt kaksi vuotta olla työtön ennen, kuin mut oisi voinut palkata. Mutta ei voi mitään, pakko vaan jatkaa eteenpäin.