Lomalla Teneriffalla
Torstai, Joulukuu 25th, 2008Kävin 14.-21.12. kullan kanssa romanttisella lomalla Teneriffalla. Asuimme viikon Playa De Las Américasissa huoneistohotellissa nimeltä ”Playa Olid”. Hotelli oli luokitukseltaan kolme tähteä ja saimme hotellista yksiön sijasta tilavan kaksion viidennestä kerroksesta, koska lentomme siirtyi parilla päivällä aikaisemmaksi lentoyhtiön peruutettua lentoja. Hintaa matkalle tuli noin 500 euroa per nuppi ja itse elämiseen olin varannut noin 500 euroa.
Reissuun lähdimme aamuyö kolmelta Paimiosta ajamaan kohti Helsinkiä ja perille pääsimme aamu kuudeksi. Auton sai näppärästi parkkiin lentokentän lähellä olleeseen ”Lentoparkki” alueelle, josta oli nonstop kuljetukset kentälle. Pysäköintiin olimme saaneet myös alennuskupongin ja koko viikon pysäköinti maksoi hieman yli 30 euroa.
Kentältä koneen piti nousta aamulla 8.25, mutta toisin kävi ja lentohenkilöstön lepoaikarajoitusten takia lento myöhästyi lähdössään kahdella tunnilla. Perille helteisen lämpöiselle Teneriffalle pääsimme noin klo 16 aikaan paikallista aikaa (-2h Suomen ajasta). Kentältä ajoimme yhteisellä linja-autokuljetuksella hotelliin, majoituimme ja siirryimme taksilla tervetuloa-tilaisuuteen. Illalla kävimme vielä syömässä ja katselemassa hotellin alueen tarjontaa.
Seuraavana aamuna saimme auton vuokraamosta alle, jonka olimme varanneet matkan kanssa ja 3 pv vuokra maksoi noin 80-90 e. Otimme myös autoon navigaattorin, jonka avulla oli helppoa matkustaa vieraassa maassa. Auton suhteen kävi tuuri, että saimme kalliimman luokituksen henkilöauton ja automaattivaihteisena. Suuntisimme tänä toisena päivänä Teide-vuorelle päin ja aivan sen juurelle. Kävimme myös matkan varrella syömässä pienessä ravintolassa ”Panoramica” Vilaflon kylässä, joka oli saaren korkein kylä. Teide-vuoren juurella maisemat olivat jylhät ja karut sekä jokapuolella näkyi murentunutta laavaa. Oli myös mahtavaa katsoa, miten vuoristoteitä noustessa oli hetken päästä pilvien yläpuolella. Illaksi suuntisimme takaisin autopistaa (moottoritie) pitkin hotellille ja taas illemmalla kävimme ulkona syömässä.
Kolmantena päivänä taas kerran kello soisi 10 aikaan ja suunnimme tällä kertaa Loro Parque eläintarhaa kohti, jossa oli vaikka milla mitalla katsottavaa erilaisista eläimistä ja pelkällä 31 euron sisäänpääsymaksulla sai vapaasti kiertää alueella ja erilaisissa näytöksissä, mm. valas- ja delfiininäytöksissä. Ohjelmat olivat upeita ja eläimillä oli upeat puitteet elää ja olla sekä Loro Parque onkin saanut lukuisia palkintoja ympäri maailmaa sekä se on Euroopan isoin eläintarha. Huomaamattaan sitä meni koko päivä ensin pitkien ajojen jälkeen ja puistossa olon jälkeen sekä nälkä alkoi jo hiukomaan ja kävimme siinä sitten syömässä samassa kaupungissa satamassa sijainneessa ravintolassa. Suunnimme jälleen normaaliin tapaan hämärän vallattua maan, takaisin hotellille autopistaa pitkin.
Neljännen päivän aamusta palautimme auton heti aamutuimaan takaisin ja nälkähän kasvoi syödessä ja vuokrasimme Hertziltä uuden auton vielä pariksi päiväksi 85 euron hintaan ja lähdimme jälleen seikkailemaan saarta ristiin rastiin kulkien lähes jokaisen kylän läpi ja tällä kertaa osasimme jo suunnistaa ilman navigaattoria. Kävimme myös hakemassa hotellimme lähellä sijainneesta isommasta ruokakaupasta parina päivänä viikon aikana auton kanssa aamupalatarvikkeita.
Liikenne Teneriffalla on aika pitkälle samanlaista, kuin Suomessa, mutta kuitenkin todella kohteliasta. Saat todella helposti tietä, pääset tien yli mistä tahansa kohdasta ja aina nousee käsi kiitokseksi, kun annat jollekulle tietä, oli hän autolla tai kävellen. Erikoisinta oli, että maassa osattiin käyttää hienosti hätävilkkua joka tilanteessa, esim. peruuttaessa pois vinoparkista tai varoittaessa moottoritiellä mahdollisesta hidasteesta. Taksit olivat edullisia, aloitusmaksu oli vuorokaudenajasta riippuen noin 2-3 euroa ja tämän jälkeen noin euron per kilometri. Bensa oli myös edullista ja esim. Cepsan huoltoasemalla 95-laatuinen bensa maksoi 0,655 e/ltr 16.12. aamulla.
Alueen tiet olivat uskomattoman loistavassa kunnossa ja mm. autopistojen kohdilla tehtiin erilaisia parannustöitä liikenteen ollessa vilkasta. Hassuinta oli huomata, että maassa liikennemerkitkin ja rajoitukset ovat vain ohjaavia, eivät pakollisia. Saatoit parkkeerata mihin tahansa ja hätävilkkujen käyttö ”korjasi” tämän liikennerikkomuksen. Moottoritiellä saattoi olla 100 km/h rajoitukset mutta paikallisten tahtiin nopeus oli pakko nostaa 160 km/h, jotta pysyi liikenteen rytmissä mukana. Monissa paikoissa ja erityisesti vuoristoteillä oli käytössä heijastimia, joiden avulla pahemmassakin kelissä näki kokoajan, missä tie meni.
Kelit olivat ihan mukavat koko loman ajan ja lämpötilat pyörivät siinä 21-24 asteen välillä sekä merivesi oli noin 21 astetta lämmintä. Ainoastaan keskellä viikkoa iski pari pilvisempää päivää. Kävimme viikolla kerran rannalla asti, mutta parina kertana eri rannoilla kahlaamassa. Parin aurinkotuolin ja varjon vuokraus maksoi 9 euroa.
Viimeisenä päivänä olo oli haikea suuntiessamme takaisin lentokentälle aikaisella bussikyydityksellä. Olimme kentällä noin pari tuntia ennen koneen lähtöä ja emme vielä tässä kohtaa tienneet tulevista vastoinkäymisistä. Saatuamme itsemme kentän odotusalueelle, tuli noin tunti ennen koneen lähtöä tieto sen muuttuneesta lähtöportista ja hetkeä myöhemmin tieto, että kentällä oli alkanut laiton lennonjohtajien hidastelulakko, joka sotki tehokkaasti koko kentän. Pahimmillaan kentältä lähti vain kaksi konetta tunnissa ja meidän kone oli sillä hetkellä jonotuslistan 28. kone. Lentoyhtiön tehokkaan neuvottelun myötä koneemme sai lähtöluvan muita aikaisemmin, jolloin mm. aiemmin lähtöään odottanut Finnairin ja SAS:n lennot jäivät kokonaan kentälle meidän lennon myöhästyttyä ”vain” neljällä tunnilla.
Finnmatkoille joudun antamaan risuja siitä, etteivät he tienneet lakosta tuodessaan meitä kentälle, vaikka saman yrityksen lentoyhtiön lentäjät tiesivät lakosta jo heti aamusta. Samalla matkanjärjestäjä ei tullut kentälle jakamaan informaatiota niille, joilla ei ollut kännykkää, johon Guide Online palvelusta tuli tiedotteita. Monen muun lentoyhtiön edustajat kävivät paikan päällä kertomassa tilanteesta ja ohjaamassa omia matkustajiaan. Vasta koneen henkilökunta kertoi syyt lennon myöhästymiselle ja miten he olivat koko alkupäivän taistelleet kaikin keinoin lähtölupaa, tästä tulen kiittämään lentoyhtiötä, että he viitsivät kertoa meille syyt myöhästymiselle.
Perillä Helsingissä olimme aamuyö kolmelta, tästä vielä riitti pari tuntia ajamista Turkuun ja vietin aiemmasta poiketen vapaapäivän saatuani pään tyynyyn vasta aamulla 6.30 jälkeen ja töiden olisi pitänyt alkaa kahdeksalta. Tulen lähiaikoina käymään kaikki valokuvat läpi (n. 500 kuvaa) ja pistän parhaita kuvia DeviantArtin galleriaani.
