Näyttelemistä
Tänään olin yhdessä Punaisen Ristin IHL-koulutuksessa (international humanitarian law = ihmisoikeudet) näyttelemässä yhdellä rastipisteellä ulkomaalaisen vankilan johtajan toista henkivartijaa muiden vapaaehtoisten kanssa. Tarkoituksenamme oli luoda realistisia tilanteita kurssilaisille erilaisilla rastipisteillä koskien sotavankeja, eli meillä oli mm. ihmisiä esittämässä sotavankeja, vartioita, jne. ja kurssilaisten piti selvitä rastipisteillä sitten tietyistä haasteista.
Omalla kohdallani estin aina toisen tytön kanssa ryhmiä tulemasta heti vankilan johtajan puheille ennen, kuin heidän tulonsa syy oli selvitetty ja tarkistettu mm. ettei he kanna aseita mukana. Tämän jälkeen johtaja sitten alkoi kyselemään tiukkoja kysymyksiä heiltä ja heidän piti vastata mahdollisimman hyvin ja perusteellisesti. Joskus itse saatoin heittää kommenttia mm. “Ovatpa he erittäin uteliaita” tai “He eivät selvästi hallitse näitä asioita” jne. ja välillä johtaja saattoi kysellä meiltä henkivartioilta jotain mielipiteitä tai toinen henkivartija häiritä keskustelua. Aikaa jokaisella rastilla oli toimia 20 minuuttia ja sen jälkeen tilanne purettiin.
Päivän jälkeen oli aivan kuitti koko päivän touhuttuani, mutta samalla tuli itsekkin toiminnan kautta opittua paljon ihmisoikeuksista. Päivällä tuskin olisin mitään järkevää saanut kotona aikaiseksi, koska vettä on satanut aamusta asti.
Muuta mitä piti jo aiemmin laittaa, oli siihen elokuiseen bussisähellykseen…. sain perjantaina anteeksipyynnön joukkoliikennejohtajalta, koska liikennöitsijä ei minulle tai heille ollut vastannut mitään, kun palautteeni ohjattiin silloin liikennöitsijälle ja aikaa oli kulunut jo aika kauan siitä. Tälläisen viestin sain:
Arvoisa Antero *,
Olette jo elokuussa lähettänyt joukkoliikennettä koskevaa palautetta. Kyseessä oleva liikennöitsijä ei pyynnöistämme huolimatta ole vieläkään vastannut joukkoliikennetoimistolle eikä tietääksemme myöskään Teille. Pahoittelemme, että olette joutunut odottamaan turhaan.
Nyt on kulunut jo niin kauan kertomastanne ongelmatilanteesta, ettemme enää pysty selvittämään asiaa perusteellisesti. Ryhdymme kuitenkin toimenpiteisiin, ettei vastaavia virheitä enää pääsisi tapahtumaan.
Vielä kerran pahoittelumme ja oikein hyvää loppusyksyä.
Ystävällisin terveisin
Sirpa Korte
joukkoliikennejohtaja
Moitteet liikennöitsijälle siitä, ettei selvästi heille ole tärkeää asiakaspalautteet. Plussaa sen sijaan Turun joukkoliikennetoimistolle, että he oikeasti välittävät jokaisesta palautteesta, jonka he saavat. 
Maa 07.11.2005 @ 10:53 at 10:53
ihmisoikeusasiaa ilmassa!! Itse vietin la-su ihmisoikeuskasvatus ABC kurssilla. Teimme harjoituksia mm Take a step -oletko koskaan tehnyt?
Pidin itse siellä tietoiskun vammaisuudesta ja ihmisoikeuksista. Monesti ajatukset kääntyvät ulkomaille ja siellä oleviin ongelmiin, kun puhutaan ihmisoikeuksista…
Ajatellaan, että hyvinhän meillä täällä Suomessa on asiat… ja onkin, ainakin osa. Muiden maiden mielipidevankeja kauhistellaan, mutta yhtälailla meidän totaalikieltäytyjämme joutuvat mielipiteensä takia vangituiksi…
Muiden maiden köyhyys ja eriarvoisuus on ehkä räikeämpää, mutta Suomessa juuri vammaiset ovat ne jotka elävät koko elämänsä kansaneläkkeen varassa, istuvat kotona, kun taksimatkoja saat 9 kpl/kk kimppataksilla, joka yleensä ei tule tai löydä perille, tai sinulle ei myönnetä avustajaa, joka työntäisi sinua sohjokelillä pyörätuolissasi, kun omat käsivoimat ei riitä, tai et voi asioida lähikaupassasi, koska sinne on vain rappuset…
pointtina siis se, että valitettavan paljon on sellaista mitä ei edes tule huomanneeksi ihan tässä lähiympäristössä -kuitenkin sellaisia asioita, joihin voimme vaikuttaa. Naapurin yksinäinen mummo ilahtuu varmasti, kun hänelle tarjoaa kauppa-apua tms. Itselläni ainakin on usein sellainen olo, että toisella puolella maailmaa olevia on vaikeampi auttaa, kun ei ole varmuutta siitä, että apu todella menee perille…