Antzu.net blogi

Caymanilta laiva lipui yön pimeinä tunteina kohti Meksikon rannikolla olevaa Cozumelia, jossa jälleen meitä odotti helteisen aurinkoinen aamu. Laivasta pääsimme helposti laituria pitkin rannalle, jolloin käynti laivaan ja pois olisi nopeaa.

Olimme varanneet ennakkoon retken (shore excursion) puolisukellusveneeseen, joka vei meidät katsomaan koralliriuttoja ja vedenalaista elämää. Harmittavasti jokunen vuosi sitten ollut hurrikaani oli hajottanut koralliriuttoja ja aiheuttanut vahinkoa myös Cozumelin elämälle. Retki oli mielenkiintoinen ja opas kertoi meille todella paljon kaloista jne.

Retken jälkeen halusimme lähteä tutustumaan kaupunkiin, joka oli taksimatkan päässä ja hinta yhteen suuntaan oli edullisesti 7$. Kaupunki oli erittäin siisti ja viihtyisä, kukaan ei tuputtanut mitään ja kaduilla sai kulkea rauhassa. Menoa hieman hidasti päälle sattunut voimakas ukonilma mikä teki ilmasta vielä kosteampaa. Kiertelimme aikamme kaupungilla ja siirryimme takaisin taksilla laivalle.

Kävin tutustumassa laivan lääkäripalveluihin kärsittyäni jo pari päivää auringon aiheuttamista palovammoista olkapäissäni ja lääkärin hintoja katsoessa eri palveluiden osalta, tuli kauhu siitä mitä hoitoni voisi tulla maksamaan. Itse palvelu oli toimivaa ja Kolumbiasta kotoisin oleva lääkäri otti minut vastaan hoitajan tehtyä ensin esitarkastukset ja olin täyttänyt muutaman paperin verran terveystietojani. Lopputuloksena selkääni laitettiin parit haavatyynyt ja sain kortisonia ulkoisesti levitettävänä ja tabletteina. Sairaalakäynnin hinnaksi tuli noin 150 euroa ja summa anotaan myöhemmin takaisin matkavakuutuksesta.

Laivan illan ohjelmaa kuului jammailua 80-luvun tanssikappaleiden tahtiin ja yleisön mukaansa temmannut Quest-tietokilpailu. Yleisö oli kilpailussa aivan täysillä mukana tsemppaamassa kilpailijoita.

Erikoisin tapahtuma illalla oli, kun palasimme hyttiin valmistautumaan illalliselle, oli hytissämme kolme pukumiestä ja nainen taskulampun kanssa tekemässä jotain tarkastusta. He poistuivat heti hytistä mutta meille syytä kertomatta ja myöhemmin infosta kysyessä selvisi, että se oli siistijöiden työhön liittynyt pistokoe ja meidän hytti oli valittu pistokokeen hytiksi.

Illallinen oli jälleen maukas, rentoutunut ja palvelu toimi erinomaisesti. Hiljalleen tietynlainen haikeus alkoi puskemaan pintaan matkapäivien vähentyessä uhkaavasti ja täältä ei haluaisi lähteä pois.

Jamaican jälkeen Grand Cayman oli kuin paratiisi, kukaan ei tyrkyttänyt mitään ja vesi oli jälleen kauniin sinistä aivan pohjaan asti. Kiertelimme kaupungissa noutamassa opaskirjan ilmaisia lahjoja ja nauttimassa margaritat persoonallisessa Margaritaville baarissa. Virkistyneinä oli kiva kierrellä ja nauttia kaupungin tarjonnasta ja arkkitehtuurista. Helteestä johtuen emme tosin olleet koko päivää ja samalla piti varoa uudelleen palamista. Tarjolla olisi ollut kyytipalveluja saaren pisimmälle hiekkarannallekin, 7 miles beachille.

Laivaan palattuamme alkoi taivaalle kertymään tummia sadepilviä ja jossain kohtaa iltapäivää vettä tuli koko taivaan täydeltä tehden ilmasta todella hiostavan kostean. Viihdyimmekin suurimman osan illasta sisätiloissa ja kävimme ostamassa itselleni kaula- ja ranneketjut ja samalla sain annettua poikaystävälleni toisen samanlaisen ketjun. Samalla korua mitatessa tuli juttua myyjän kanssa Suomesta ja he olivat erittäin kiinnostuneita uudesta Oasis of the seas laivasta sekä sen rakentamisesta Suomessa.

Illallispöydässä otimme kuvia taas salista ja henkilökunnasta, sekä samalla tuli juttua, että olimme Suomesta. Päätarjoilija kertoikin meistä viereisille pöydille, että olemme sieltä kaupungista ja maasta josta heidän uusi uljas laiva on tulossa. Viereisestä pöydästä meidän kanssa juttelikin pitkän tovin perheensä kanssa New Yorkista tullut pörssimeklari sekä hän oli myös erittäin kiinnostunut uuden laivan rakentamisesta. Päivällisen kruunasi yhtäkiä salin PA-järjestelmistä alkanut Robert Milesin “Children” kappale ja showna kokit esittäytyivät koko salille.

Viimeiseksi nautimme erittäin tasokkaasta ja huumoripitoisesta Espanjalaisesta showsta, jossa koomikko El Caucho esitti monia erilaisia ohjelmanumeroita showsaan. Huomenna olisimme Meksikossa.

Rantauduimme helteiseen kuuman Ocho Riosin rantaan ja laivasta kulkeminen satamaan onnistui helposti laituria pitkin. Ensimmäisenä silmään pisti mieletön tyrkytyksen määrä heti sataman ulkopuolella ja sitä ei montaa askelta päässyt eteenpäin, kun joku oli tyrkyttämässä jotain palvelua. Erityisesti taksien kuljettajat suorastaan juoksivat perässä tarjoten mm. kiertoajeluita ja kyytipalveluita. Lähdimme 60$ maksaneelle kiertoajelulle erään taksikuskin kanssa, vaikkakin matka meinasi tyssätä valuutan saamiseen pankkiautomaateista. Sekavuutta entisestään toi, että osasta automaatteja sai vain paikallisia Jamaican dollareita ja osasta taas USA dollareita. Sata Jamaican dollaria vastasi yhtä USA:n dollaria.

Kiertoajelulla kävimme ylhäällä kaupungissa katsomassa vesiputouksia ja takaisin päin tullessa nappasimme kookoksen janojuomaksi sekä ajelimme taksikuljettajan kotikylään. Moninpaikoin monet kylät olivat aika ränsistyneen näköisiä, mutta myös uusia rikkaiden “palatseja” nousi ränsistyneiden talojen vierelle. Pysähdyimme siellä täällä, mm. mausteita haistelemaan suoraan pensaista poimittuina ja kuljettaja näytti heidän paikallisen herkun, jossa hedelmä oli myrkyllinen mutta sisältä löytyvät isot valkoiset osat keitettiin ja syötiin sekä siemenet heitettiin takaisin kasvamaan. Näimme yli sata vuotta vanhan puun, jonka taksikuljettajan isoisä oli aikoinaan laittanut kasvamaan ja otatimme kuvan sen alla. Tunnin kiertoajelun jälkeen kuljettaja vei meidän kauppakeskukseen.

Kauppakeskuksessa turisti sai olla yllättävän rauhassa, kukaan ei tyrkyttänyt mitään. Heti pääkadulle poistuttuamme, tuli joku paikallinen myyjä juttelemaan ja näyttämään myyntikojuaan “no problem” slogania hokien. Tulimme siihen tulokseen kaduilla kierreltyämme, ettei sieltä kannata ostaa mitään ja myyjät yrittävät pimittää turisteja Jamaican dollareilla sen vaihtokurssin suhteen. Kauppakeskuksissa oli suurimmaksi osaksi erilaisia koru- ja rihkamakauppoja.

Tylsistyimme aika äkkiä kaupungin menoon ja lähdimme jalan takaisin laivalle, koska myös itseäni oli huudettu hinttariksi (fagit) pitkien hiuksieni perusteella. Moni muukin tuntui olleen erittäin pettynyt tähän kohteeseen mm. alituisen tyrkyttämisen johdosta. Kaduilla tyrkytettiin myös huumeita turisteille.

Laivalla oli promenadille koottu tarjouksella erilaisia kelloja ja sieltä ostimme molemmat erilaisia kelloja itsellemme sekä tuliaisiksi. Poikaystäväni kävi nauttimassa laivan spa-osastolla hoidoissa, mutta itselläni olleet auringonpolttamat estivät näihin hemmotteluihin pääsyn. Kävin kuitenkin nauttimassa tällä aikaa Freedom-Ice.com -esityksestä, jossa oli väriä ja vauhtia laivan luisteluradalla koko tunnin edestä.

Iltaan kuuluivat ne vakiot, eli herkullinen päivällinen tarjoilijoiden, Ronaldon ja Korean sekä pöytäseurueen seurassa ja illan komediashowt. Päivä kului todella nopeasti ja lähellä puolta yötä sitä halusi jo aina nukkumaan.

Aamusta laiva oli ankkuroitunut upean vehreän saaren yhdelle rannalle, Labadeelle, joka on RCCL:n yksityinen ranta-alue. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila ulkona oli helteinen. Laivasta pois päästäksemme, käytettiin  yhteysaluksia (tender-boats), jotka kulkivat laivan ja rannan välillä.

Nappasimme tavarat reppuun ja suuntasimme jonottamaan yhteysaluksille odottaen pääsyä uimaan ja ottamaan aurinkoa. Rannalla oli hieman tunkua jokaisen tunkiessa pientä hiekkaväylää kohti aluetta ja jokin paikallinen bändi soitti musiikkia tervetuloa-kylttien läheisyydessä. Freedom of the Seas tuntui todella massiiviselta laivalta istuessamme yhteysaluksessa senvierellä.

Rannalla meille varattiin omat aurinkotuolit ja ne tuotiin palveluna osoittamallemme kohdalle rannalla sekä pyyhketkin aseteltiin paikalleen. Varasimme myös itsellemme kaksi uimamattoa, joiden kanssa oli mukava kellua lämpimässä vedessä. Olo oli kuin olisi päätynyt paratiisiin kaikkien elementtien ollessa kohdillaan. Suurimman osan ajasta vietimme vedessä ja kävimme rannalla aina vahtimassa hieman tavaroiden perään. Jäin jossain kohdassa aamupäivää tunniksi vahtimaan tavaroita poikaystäväni lähdettyä hakemaan “pikaisesti” unohtuneita aurinkolasejaan laivasta… se oli kohtalokas virhe jäädä liian pitkäksi aikaa rannalle vaikka oli yrittänyt suojata itseään aurinkorasvalla ja aurinko nappasi minuun vähän liiankin paljon (jota ei siinä päivällä ollessani tuntunut)

Laivayhtiö järjesti lounastarjoilun rannalla, jolloin ei tarvinnut mennä turhaan laivalle takaisin syömään. Tarjolla oli nopeasti syötäviä hampurilaisia, salaattia ja muuta pientä purtavaa makean ja suolaisen välillä. Ruokailun jälkeen kävimme paikallisessa pienessä matkamuistoja myyvässä paikassa, mutta koimme olomme ahdistuneiksi jokaisen myyjän tunkiessa tarjoamaan tuotteitaan ja kohta sitä oli käsissä sekä kaulassa tavaraa, joita sai repiä takaisin kohteliaasti todeten, ettemme tarvitse niitä. Lopulta sitä oli pakko poistua paikalta rynnimällä ihmismassan läpi mittamme tultua täyteen siitä tyrkyttämisestä ja siirryimme viereiseen matkamuistomyymälään, jossa sentään sai asioida rauhassa.

Aikamme tällä saarella pyörittyämme, päätimme siirtyä takaisin laivan viileyteen ja otimme vielä drinkit mukaan laivalle. Drinkki koostui Jamaikalaisesta rommista ja jäätelöstä, joka oli maultaan makea eikä turhan vahva. Kiertelimme loppupäivän laivalla ja illalla emme käyneet syömässä pääruokailussa, vaan Chops Grill ravintolassa.

Ravintola erosi muista paikoista sen keskittyessä tarjoamaan elegantissa ympäristössä erilaisia hienoja ja todella maukkaita liha- ja mereneläviä. Ravintolaan päästäkseen piti maksaa erikseen noin 20 dollarin kattausmaksu per henkilö. Olimme varanneet tämän ravintolan suoraan matkaa varatessamme, jolloin saimme varmasti paikat sieltä. Ilta ravintolassa sujui elosalamoista sekä hyvästä ruo’asta nauttien, vaikkakin päivällä poltettu iho teki tepposiaan, tuntui kokoajan olevan todella kylmä. Lopuksi ohjelmassa oli vielä käydä katsomassa illan komedia- ja showtarjonta ennen nukkumaan menoa.

Labadee oli kaunis ja paratiisin omainen paikka, johon olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Seuraavana laiva suuntaa Labadeelta Jamaikalle.

Maanantai lähti mukavasti laivalla käyntiin herätessämme ihanan isosta ja pehmeästä sängystä toistemme viereltä. Huonepalvelu soitti varmistaakseen, että aamiaistilauksemme oli oikein jätettyämme edellisenä iltana tilauslomakkeen hytin oveen. Alle puolessa tunnissa oveen koputeltiinkin ja saimme ilman veloitusta herkullisen aamiaisen hyttiin kannettuna. Aamiainen koostui tuttuun amerikkalaiseen tapaan pekonista, munakokkelista, kahvista, mehusta, hedelmistä ja leivonnaisista. Aamiaisesta täyttyneinä lähdimme kiertämään laivaa ja tutkimaan paikkoja. Pienenä yksityiskohtana huomasimme, että hissien lattiassa oli päivä-tieto erillisellä mattopalalla toteutettuna, tänään lattioissa luki “Monday”.

Kävimme myös allaosastossa makailemassa porealtaissa ja isommissa altaisessa sekä nautimme kuuman kosteasta päivästä aurinkotuoleilla. Kelit ovat hellineet kokoajan ja ei voi sanoa, että olisi kylmää ja sateista. Allasosastoilta lähdimme katsomaan tunnin kestänyttä satamia ja shoppailumahdollisuuksia esittelevää showta, josta ostimme myös 25 dollarin oppaat. Oppaiden avulla sai hieman tietoa satamista ja kirjanen sisälsi erilaisia kuponkeja, joilla sai ilmaiseksi tai erikoishintaan erilaisia tuotteita satamien kaupoista, esim. koruja tai ilmaisia drinkkejä.

Päivä täyttyi mukavasti erilaisista ohjelmanumeroista ja kävimme myös istumassa ensimmäistä kertaa taidehuutokaupassa. Huutokauppa oli todella rento ja vauhdikas tapahtuma sekä koskaan emme olleet nähneet niin nopeaa tarjousten paukuttelua, kuin siellä oli. Huutokaupassa myös arvottiin ilmaisia taidepaloja, kun jokainen osallistuja oli saanut tietyn määrän arpakuponkeja. Parhaimmille hurraajille ja mukana olleille huutokaupan pitäjä saattoi antaa vielä lisäarpoja. Huutokauppojen jälkeen oli helppoa hakea promenaden ravintoloista ja kahviloista syötävää ja juotavaa, eikä edelleenkään tarvinnut ensimmäiseksi kaivaa luottokorttia esiin ostoja tehdäkseen.

Illan kohokohtana oli ensimmäinen juhlaillallinen, jossa oli “pukupakko” (koski laivan pääravintolaa) ja samalla meistä otettaisiin valokuvat puvut päällä. Saimme hyttiin canapeet tuntia ennen illallista, koska ne kuuluivat romanttiseen pakettiin. Hiukset hyvin, tuoksut suihkutettuna ja muutoinkin fiksuina ja filmaattisina suuntisimme alakerran promenadelle odottamaan valokuvien ottamista. Promenade oli aivan täynnä hienosti pukeutuneita ja puheensorinaa sekä salamavalot välkkyivät kuvausstudioissa. Jälleen oli hauska huomata, miten laivan henkilöstö todellakin muistaa pieniä asioita asiakkaistaan erään valokuvaajan tervehdittyä meitä “hei kaverukset Suomesta”. Samalla kuvia ottaessa huomasi todella hyvin, miten suvaitsevaisia kaikki olivat, kun meistä kahdesta otettiin romanttisia otoksia valokuvaajan ohjastaessa asennoissa. Yritäppä samaa Suomessa niin heti katsotaan kieroon ja mutistaan “mitähän homoja nuokin ovat”, laivalla sai olla todellakin oma itsensä.

Illallisella päästyämme saimme taas nauttia tarjoilijamme Ronaldon hauskoista ohjelmanumeroista mm. kukkavaasin kanssa ja hänellä tuntui tänäänkin olevan taas todella hauskaa työssään. Ronaldon assistentti Korea tarjoili jälleen meille viinin ja muutoin vastasi alkuleivistä jne. Päätarjoilija kävi tuttuun tapaan kiireettömästi kyselemässä kuluneesta päivästä ja kertoi huomisen päivän ohjelmasta. Illallisilla oli myös tapana olla jonkinlainen ohjelmanumero, jonka henkilökunta veti läpi. Erinomaisen ruokailun jälkeen oli aika lähteä ja noustessani pöydästä, päätarjoilijan pyöriessä lähellä hän nappasi pikkutakkini tuolin selkänojalta ja tarjoutui laittamaan sen päälleni, tätä ei tule koskaan kokemaan missään ruotsinlautalla.

Kuljeskelimme vielä tovin illallisen jälkeen puvut päällä käsikädessä kulkien promenadella ja suuntisimme aikuisille suunnattuun show’hun, jossa olisi alussa laivan risteilyisäntä, alkusketsejä ja koko homman vetäisi pakettiin vierailevana koomikkona Miguel Washington. Show oli erittäin hauska ja erityisesti koomikko sai kansan nauramaan aivan vedet silmissä penkkirivien hytkyessä. Laivayhtiö on luvannut, että jokainen show on aina yhtä upea ja maailmanluokan tasoista.

Päästyämme showsta hyttiin, oli meille tuotu keskiyön makeisia (leivoksia), jotka kuuluivat tilattuun romanttiseen pakettiin ja sängyllä meitä odotti pyyhkeistä kääritty norsu, jolla oli vielä minun aurinkolasit silmillä (toimituksen huomio, ettei pyyhe-eläintä ollutkaan edellisenä päivänä saavuttuamme laivaan). Hämmästelimme sitä ja naureskelimme pienen toven, miten hauska pieni yksityiskohta tämä oli. Vaihdoimme puvut pois ja kevyeempää tilalle sekä kävimme vielä kääntymässä kansilla katsomassa yöllistä elosalamointia horisontissa. Päivä oli mennyt todella nopeasti ja huomenna olisimme rantautumassa Labadeelle Haitissa, joka on laivayhtiön yksityinen alue.